Muuttoon aikaa: 1 päivä

Eilen iltapäivällä oli itkevien hoitotätien vuoro. Punasilmäinen porukka luovutti vastentahtoisesti mulle kaksi hämmästynyttä tenavaa sekä arviolta pakettiautollisen vara-, peti- ja kuravaatteita, vesipulloja ja kaikkea sitä muuta mitä olin kahden ja puolen vuoden arkiaamut ja -iltapäivät huokaillen rahdannut edestakaisin.

Pikkuinen ei ollut nukkunut päiväunia ja haukotteli estotta kun tädit esittelivät ylpeänä lapsen piirustuksista ja valokuvista koostamaansa kirjaa. ”Äiti, mentiin”, hän toisteli ja ihmetteli miten kotiinlähdössä kesti sinä päivänä niin hirveän kauan. Nelivuotias katseli mielenkiinnolla omaa kirjaansa ja osoitteli aiemmin pois muuttaneiden kaverien kuvia, tuo ja tuo ja tuo ja tuokin tuossa!

Onneksi olen kaunopuheinen tyyppi. Oikeat sanat löytyivät lopulta helposti: ”Kiitos paljon kaikesta, mä en, eih!”