Tanskassa oli eilen vähän maailmanlopun meininki. Kööpenhamina tulvi kuin viimeistä päivää. Hotellissa hajosivat hissit, puhelimet ja netti. Paloportaat seitsemänteen kerrokseen olivat pirpanoista pelottavat (tarkat sitaatit ”Äiti mua pelottaa” ja ”Ei ei ei ei ei äiti!!!!”). Sillat suljettiin, tilataksi mateli kävelyvauhtia mahdottomassa ruuhkassa ja sade vain lorotti julkeasti ikkunaan.

Pelastauduimme SwissAirin lennolle joka surffaili iljettävästi puolelta toiselle laskeutuessaan kohti Geneven kenttää. Tenavat nukkuivat koska oli melkein keskiyö mutta meillä aikuisilla oli taas vähän maailmanlopun tunnelma. Loppu ei tullut eikä ihme kyllä oksennuskaan. Riemastuneina tervehdimme öistä vuori-ilmaa ja uutta unista kotikaupunkiamme.

Nyt olemme turvallisesti noin 400 metriä Tanskan tulvien yläpuolella ja maan kamaralla ilmakuoppienkin ulottumattomissa. Täällä on kaunista ja kuivaa. Genevenjärvi kimmeltää. Hotellissa toimii netti ja hissi ja puhelin. Kyllä kannatti muuttaa!