Törmäsin myöhässä luokkahuoneeseen ja löysin sieltä viisi aikuista istumassa polvet suussa 30 sentin korkuisilla tuoleilla. Yksi heistä oli mieheni. Hän näytti aika huvittavalta. En ole tottunut tapaamaan häntä muualla kuin kotona jolloin hän näyttää mielestäni hassulta ja kummalliselta kaikkialla muualla. Lisäksi hänellä oli päällä puku ja kaulassa kraka ja suussa polvet. Hassua!

Esikoiseni lastentarhanopettaja oli juuri alkanut esittelemään ajoissa saapuneille jotakin hurjan näköistä viikkosuunnitelmaa. Kahistelin turhaan löytääkseni mukavamman asennon tuolilla, katsoin aikataulua vaikuttuneena mutten ymmärtänyt mitään. Mikä aikataulu se oikein oli? Frankfurtin lentokentän laskeutumisaikataulu? Yliopistollisen keskussairaalan leikkausaikataulu? Jaa että nelivuotiaiden englanninkielisen ryhmän viikkoaikataulu? Ai. Vau! Oho.

Olen aika hyvä enkussa mutta jouduin ponnistelemaan löytääkseni aikataulusta tuttuja sanoja. Välipala! Jes. Lounas! Ok. Logiikkaa ja ympäröivän maailman mysteerejä keskiviikkoisin kello 9.00-10.00. Mitä se tarkoittaa? Suuttuuko äiti enemmän jos vedän kaihtimet ylös kun hän on alasti vaatekaapilla vai kun hän petaa sänkyäni harmaassa pitkähihaisessa pyjamassa? 

Motorisia harjoituksia nähtävästi torstaisin… Tarkoittaakohan tämä ehkä pomppimista, kutittelua ja huitomista? Ja jos, niin miksi maanantaille ja torstaille tarvitaan erilliset liikuntatunnit?

Päiväkodin kirjastoon laskeutumisaikataulun mukaan romahdetaan perjantaisin kello 13.45-14.15. Toivottavasti hälytyskeskus on valmiudessa.

Kun aikataulu oli käyty läpi mieheni nosti varovasti kalusteiden kokoon aivan ylisuuren kätensä ja kysäisi miten luokassa toimitaan kun lapset käyttäytyvät huonosti. Heh heh, opettaja naurahti. Eivät he käyttäydy!

Jaa eivät? Siis ketkä? Meidän nelivuotiaatko?

Olin yhtä yllättynyt kuin miehenikin mutta emme tohtineet jäädä tätä mullistavaa tietoa kovaäänisesti päivittelemään. Ehkä muiden nelivuotiaat pukeutuvat suoriin housuihin, pikeepaitoihin ja neuleisiin kotonakin? Tekevät säyseinä luovia motorisia harjoituksia iltapalan ja hampaiden pesun välissä? Ihan kauhistuttaa myöntää mutta meidän tenavat kyllä useimmiten eivät. Tai käykö kaihdinten ylös alas hinailu ja kiukustuneen vanhemman pakoilu motorisesta harjoituksesta?

Lopuksi opettaja kertoi tarvitsevansa yhteysvanhemman toimimaan linkkinä opettajan, vanhempainyhdistyksen ja vanhempien välille ja nakittamaan jengille todella vastenmielisiä tehtäviä myyjäisten lähestyessä. Alkoi yleinen valittelu siitä kuinka hirveästi kukin matkustelee, tekee osapäivätöitä (kirjoittelee koirablogia?) ja on tosi kiireinen etsiessään ulospääsyä valtavan katumaasturin uumenista. Yhteysvanhempikysymys jäi toistaiseksi ilmaan - silloin.

Vanhempainillan päätyttyä lähdimme miehen kanssa pöllämystyneinä monistepino kainalossa kohti parkkipaikkaa. Isovanhemmat olivat meillä rymyämässä joten päätimme karata romanttisille treffeille – nyt kun kerrankin olimme ihmisten ilmoilla kahden. Puolen tunnin ajelun ja monen suljetun herkkuravintolan jälkeen päädyimme romanttisille treffeille kotiin.

Siellä olivat lapset ja isovanhemmat ja kohtalainen iltaruoanjälkeinen hässäkkä. Siellä tehtiin motorisia, tasapaino- sekä kielellisiä harjoituksia sohvanselkämyksellä kirkuen ja veljeä ryppyisellä pyjamalla huitoen.

On se sentään hyvä että harjoittelevat kotonakin. Osaavat sitten päiväkodissa kun kysytään!