En ole vielä keksinyt mitä ihmettä kirjoittaisin Tanskasta joten vielä yksi (tai kaksi) postausta Etelä-Euroopasta!

Tämän etelänmatkamme aluksi vierailimme mieheni sukulaisperheen luona niin ikään helteisessä ja merellisessä naapurimaassa. Perheen energiset  ja avuliaat parikymppiset tyttäret paimensivat ilolla tenaviamme koko kolme päivää joiden ajan viivyimme heidän vaivoinaan. Kerran vanhempi siskoksista kielsi kaksivuotiastamme tekemästä jotain (arvatenkin tyhmää/vaarallista) ja nuorempi oitis kielsi siskoaan kieltämästä lasta. Kun ihmettelin miksi, sain kuulla että näin tätä nuorta neitoa oli ohjeistettu hänen hoitaessaan erästä taaperoa opintojensa ohessa: ”Älä koskaan sano lapselle ei!”

Anelin tyttöjä sanomaan meidän lapsille usein ei - ja mitä kovempaa sen parempi!

Pienessä päässäni alkoi myös aika kovaa surista kun paneuduin miettimään miten ihmeessä tuo ”ei koskaan ei” -menetelmä voi toimia. Koskiko se vain lapsenvahtia vai oliko se lapsen vanhempien oma kasvatusfilosofia? Ja jos oli, niin miksi ihmeessä? Ja miten se siis oikein toimii?

Annetaanko yksivuotiaan ehkä tehdä mitä hänen pieneen päähänsä pälkähtääkin? Meidän tenavilla ainakin oli tuossa iässä nimittäin usein todella huonoja ideoita! Olen myös ollut huomaavinani että tämä olisi pieniä lapsia yhdistävä piirre vähän niin kuin maailmanlaajuisesti?

Vai käytetäänkö perheessä kenties jenkkiläistä yltiöpositiivista otetta ja sipsutellaan lapsen hauraan itsetunnon ympärillä pyrkimällä ’ein’ sijaan sanomaan mitä lapsi saa tehdä? ”Onpa tosiaan hauskan näköistä vettä siellä pöntössä mutta HEI tsekkaa tää pähee KYLPYAMME!”

"Älä koskaan sano lapselle ei" -sääntö kosketti ja inspiroi minua siinä määrin että ajattelin laajentaa blogini konseptia nyt vauvanhoitoneuvojen suuntaan. Lukemissani vauvanhoito-oppaissa listataan usein lukemattomia sääntöjä joiden avulla vauvasta kuin vauvasta kasvatetaan iloinen ja hyvin käyttäytyvä pirpana. Säännöille on yhteistä se että ne ovat maalaisjärjestä mahdollisimman kaukana ja että niillä saa suoria tulonsiirtoja vaativien vauvojen epätoivoisten vanhempien tileiltä kirjailijan omalle. En odota äkkirikastumista mutta pistän nyt itsekin lusikkani tähän herkulliseen sääntösoppaan jotta pääsisin vihdoinkin pätemään jossakin. Vihdoinkin! ! !!

Seuraavassa postauksessa siis luvassa kymmenen timantinkovaa sääntöä iloisen ja tasapainoisen etelä-eurooppalaisen vauvan kasvatukseen! Pysy kanavalla koska lista on jo ihan melkein valmis ja lupaan että se mullistaa kaiken mitä olet aiemmin luullut tietävästi vauvoista!