Lomaviikon kunniaksi mieheni innostui täyttämään 40 ja risat.

Enpä tiedä miten kuvailisin sitä päivää. Niin juhlallinen juhla oli.

Aamulla kyyditsin appivanhemmat ja lapset tavarataloon ja yritin auttaa anoppia valitsemaan miehen synttärilahjaa. Se oli mahdollisesti virhe. Onneksi apteekki oli vieressä ja apteekintäti osasi puhdistaa ja laastaroida lapsen verta vuotavan haavan. Pikku hiljaa hän piristyi taas ja palasimme valitsemaan lahjat. Tällä kertaa kävellen.

Kuopus halusi nähdä synttärikakkulaatikkoon. Hän rikkoi siinä tahtotilassaan varmasti Sveitsin kaksivuotiaiden korkeushyppyennätyksen. Hän ei muistanut sanaa ’kakku’ vaan huusi kiukuissaan ”Happy Birthday! Happy Birthday!” ja yritti kiivetä laatikolle vartaloani pitkin. Jotkut ovat todella synttäri-ihmisiä!

Mies ja minä vietimme juhlapäivästä merkittävän osan katsastusasemalla. Tiskillä loputtomasti huokaillessamme muistin – unelmavaimo kun olen - toivottaa rakkaimmalleni hyvää syntymäpäivää tosi usein. Kolmen tunnin odottelun jälkeen hän ei enää liikuttunut toivotuksista juuri lainkaan! Saimme kuitenkin Sveitsin CD-kilvet molempiin autoihin kymmenen minuuttia ennen katsastusaseman sulkemista. Synttärilahja tuokin.

Synttärijuhlissa tosissaan nauroin niin että meinasin pudota tuolilta. Sairaan huvittavaa kun kaksi- ja neljävuotiaat synttäri-intoilijat puhalsivat kynttilät, repivät paketit auki, pukeutuivat lahjoihin ja katosivat ennen kuin miesparka sai edes kakkulautastaan tyhjäksi. Hän jäi aina niin maltillisena pikkuisille synttäri-ihmisille kakkoseksi! Tai siis kolmoseksi. 

Lauantaiaamuna ranskalaisessa kylässä mieheni ryhtyi hämmästyksekseni kiskomaan shampanjaa pullonsuusta heti hotelliaamiaiselta palattuamme. Siitä on vihainen ja parrakas kuva. Hän ei silti vaikuttanut juuri yhtään humalaiselta kun kiertelimme käsi kädessä romanttisen kylän keskiaikaisessa keskustassa. Vain aika väsyneeltä. En kyllä ymmärrä miksi. Olihan niin rentouttavat synttärit ja loma!