Voi blogiparkaani! Yksin ja hyljättynä hän on täällä virunut surkeana ties kuinka kauan jo. En ole ehtinyt häntä ajatella kun olen ahdistellut läheisen lääkärikeskuksen lastenlääkäriä niin että kohta se odottaa kosintaa.

Pitäisköhän vaan kosia niin kehtais mennä taas lääkäriin kun jompikumpi tenava seuraavan kerran sairastuu (huomenna)? Lieveniskö se vaivautuneisuus siitä?

Ai niin en voikaan kosia kun mullahan onkin jo mies. Miehestä puheen ollen hän teki viisauksissaan pari viikoa sitten tosi fiksusti. Hän nimittäin sanoi ääneen: ”Onpas hienoa kun lapset on olleet niin terveitä!”

Duh! Aloittelija! 

Miehen syy siis jos joudun kosimaan lastenlääkäriä. Ei voi suuttua. Mitenkään.

No mut nyt mä olen joka tapauksessa täällä taas enkä kosi ketään ainakaan tänään. Ja mul on asiaa luukkukirjoista.

Hälyttäkää iltapäivälehdet!

Nimittäin kaksivuotiaani rakastaa luukkukirjoja. Niissä on jännitystä!

Olen itsekin innokas lukutoukka. Kaikkia aloittamiani kirjoja en silti saa loppuun, edes sellaisia jotka miljoona muuta on lukenut ja hyväksi todennut.

Esimerkiksi Tuntemattomaan sotilaan luin teininä ehkä kuusi tai seitsemän kertaa ja fanitin niin pirusti. Saman hemmon Täällä Pohjantähden alla on kuulemma oikein hyvä sekin, mutta vaikka kuinka irvistelen en pääse juonen imuun! Suo, pappila, sedät pellolla. Ihan kuin Emmerdale! Hhm, Emmerdale…

Venäjällä kesiä viettäessäni luin rystysiäni jännityksestä järsien sellaiset tiiliskivet kuin Anna Kareninan ja Rikoksen ja rangaistuksen. Elelin niissä fiiliksissä kun ajelin tapahtumapaikoille metrolla ja mietin millä metrolla Anna mahtoi ajella. Sitten yritin lukea samojen tyyppien Sodan ja rauhan sekä Idiootin. Ei! Ei! Kamalan tylsää! Ei tapahdu mitään! 

Kirjan alussa täytyy minusta olla heti kättelyssä jokin riipaiseva juonikoukku, muuten en jaksa ponnistella kovin pitkälle. Kaikkien kirjojen alussa ei vain sellaista ole. 

Niin tuli vain mieleen että auttaiskohan se minunlaisiani kärsimättömiä lukijoita jos tylsemmissä klassikoissa olis luukkuja?

Esimerkiksi näin:
Anna Karenina kiiruhtaa yöpaitaansa kompastellen kynttilä kädessä ovelle. Kuka ihme siellä jyskyttää tähän aikaan yöstä?
Ehkä siellä on Posteljooni Petskin?
Tai Krokotiili Geena?
Vai sittenkin Annan rakastaja kreivi Vronski?
Avaa luukku niin saat tietää!