Kuten olen joskus kai maininnutkin, nelivuotiaan esikoiseni kansainväliselle päiväkotiryhmälle on asetettu melko kunnianhimoiset oppimistavoitteet. Vanhempainillan perusteella odotan heidän esittelevän joulujuhlassaan Jingle Bellsin sijaan Tsehovin runoja mandariinikiinaksi polkkaavan hiukkaskiihdyttimen. 

Mitä tahansa lapseni ryhmä esittääkin, minulle se tulee olemaan ihan aito yllätys. Hän ei nimittäin kerro minulle yhtään mitään tarhapäivistään. 

Piiritän häntä joka iltapäivä kello 15.10 innoissani halien ja udellen. Mitä tänään teitte ja mitä söitte ja kenen kanssa leikitte ja opitteko jotain kivaa? ”En mä muista”, kuuluu jokapäiväinen vastaus.

Kerran Tanskassa tenava kävi päiväkodin kanssa retkellä, jossa lapsilla oli tilaisuus silittää terraariossa lekottelevaa käärmettä. Käärmeestä kuulin kylläkin vasta seuraavava päivänä hoitotädiltä. Itse olin kysynyt tyypiltä retken jälkeen mitä hän näki hän sanoi ”En mä muista”. Kun hoitotäti muistutti käärmeestä hän myönsi: ”Ai juu joo. Mä en silittänyt sitä.” Mitäpä sitä sitten yhtä käärmettä mainitsemaan! Kun ei kerran itse silittänyt edes!

Esikoinen on nyt käynyt uudessa päiväkodissaan säännöllisesti kolmen kuukauden ajan. Opettajatapaamisessa kuulimme oleellisimmat ja ilmeisesti tarhassa sujuu hienosti. Muuta emme sitten tiedäkään koska poikaan iskee peruuttamaton muistinmenetys joka iltapäivä kello 15.10.

Voitte siis kuvitella mielenkiintoni kun hän viime perjantaina iltapalalla yhtäkkiä juhlallisesti ilmotti ”Äiti mä opin yhen jutun tänään päiväkodissa”.

”Ai? Mahtavaa! Minkä?” 

”Tän.” Sormet suupieliin ja näyttävä vääntö alaspäin.

”Ohoh! Vau.”

”Ja tän!” Sormet suupieliin ja näyttävä vääntö ylöspäin.

”Katsos vain!”

”Ja hei tän!” Pitkähampainen suden irvistyshymy pienessä kaakaoisessa naamassa.

”No kylläpäs teillä on ollut kiirettä siellä! 
Edith-tätikö teille noi kaikki upeat taidot opetti?”

Sydämeni paisuu ylpeydestä. Ja ilosta että lapseni pääsee käymään eliittipäiväkotia jossa on korkeat oppimistavoitteet ja kunnianhimoinen opetussuunnitelma. Täytyy onnitella kiitollisena opea! rehtoria! presidenttiä! 

Ja tietysti itsenäistä Suomea.

Oli meinaan harvinaisen erinomainen sudennaama!

<3 

Ps. Tuo upea kuva Suomen lipusta ei sitten ole lähtöisin meikäläisen kamerasta vaan siitä kiitos Wikimedia Commonsille, joka tällä herkellä kerää rahaa pystyäkseen toimimaan ilman mainontaa sivuillaan. Pitää kyllä ryhdistätyä taas ja kaivaa kamera esiin että saatte taas huonompia kuvia ihailtaviksenne! =)